sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Miksi, oi miksi?

Olen kova pohtimaan. Minua mietityttää yleensä moni asia, tässä niitä muutama käsitöihin liittyen.


1. Miksi on niin helppoa menettää motivaatio jotain työtä tehdessä?
2. Miksi on niin vaikea aloittaa käyttämään uusia villasukkia (nimimerkillä jumiudun käyttämään niitä vanhoja, vaikka uusia olisi pinoittain kaapissa), varsinkin sellaisia, joissa on palmikkoa ja/tai vaaleita sävyjä?
3. Miksi on niin vaikeaa tasata raidat "raitavärjätyissä" langoissa?
4. Miksi kaikki ihanat langat ovat niin kalliita?
5. Miksi en raaski käyttää itsetehtyjä villapaitoja yms. juuri ollenkaan?


Siinäpä hieman pohdittavaa.


Onko siellä ruudun toisella puolella samoja asioita pohtivia, vai olenko ainoa, jota tällaiset vaivaavat?

2 kommenttia:

  1. Valmistuneita neuleita haluaa vaalia ja siksi niitä ei ehkä raaski käyttää. Itse tosin käytän tekemiäni neuleita, mutta isompia töitä varoen. :D
    Langat kyllä kyllä tuntuu kalliille, siksipä ostankin lankaa vain tarjouksesta (kiitos nettikaupoille!) enkä oikeastaan ollenkaan normaalihinnalla.

    VastaaPoista
  2. Minusta on ihana pukeutua uusiin neuleisiin. Juuri tehdyt, uudet sukat ovat ihania. Jollei niitä nyt ole tarkoitettu toisille lahjoiksi, niin otan helposti käyttöön uudet ja sitten joskus löydän ne vanhat, rakkaat uudelleen.

    Opettelin itse aikoinani tekemään yhden neuleen kerrallaan. kun motivaatio iskee, keskityn vain siihen. Nyt olen jo opetellut tekemään useaan, mutta vaikeaa se on. Neulominen on minulle rentoutuskeino, lupaa aina jotain hyvää.

    Oi, raitalankojen raitoja ei ole vaikea tasata, jos ne on suunniteltu oikein. Minäkin vierastin aikoinani kalliita lankoja, mutta laadusta joutuu maksamaan. Sitten ajattelin, että miksi tuhlaan aikaani tekemällä halvasta langansta neuleen, joka kuitenkin on pian pilalla. Kalliimmista tulee pitkäikäisempiä. Se on totta, että langat ovat huippuhintaisia. Siksi kierränkin aina ne alekorit...

    VastaaPoista